Ihmisiä kesäyössä

Aurinko ei humpsahda Lapissa horisonttiin lähes kuukauteen. Yöttömän yön kunniaksi julkaisen täällä melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten kirjoittamani jutun ulkonanukkujista.

Alunperin juttu on julkaistu Lapin Kansassa  11.7.2009.

Kesäyön kokee parhaiten olemalla osa sitä.

Ulkonanukkujat kertovat miksi ihanan pehmeä sänky on vaihdettu telttaan tai sammalvuoteeseen.

TERHI VANHA

Muonio

Poro nykii telttanarua eivätkä sääsket tunnu osaavan toteuttaa elämäntehtäväänsä teltassa yhtä ryhdikkäästi kuin muutoin. Mäkäräiset kiipeilevät telttakankaalla ja poukkoillessaan tuottavat pisaroiden kaltaisia ääniefektejä.

Veden solina ja ison linnun siiveniskut.

On kesäyö.

– Nukahdan ympäristöstä kuuluviin ääniin. Herään vaihtuvaan valoon. Koen ajattomuutta, jossa yölliset heräämiset eivät ahdista. Luonto ympärilläni hengittää. Sen rytmi on toinen. Kuuntelen, kuulen, vaihdan asentoa, ravistan turtunutta kättä, kuvailee ylitorniolainen opettaja ja näyttämö- ja esitystaiteen tekijä Katariina Angeria. (40).

Viime kesänä hän nautti viiden viikon ajan telttaunista erilaisissa ympäristöissä: Pyhätunturin laella, Muonion-Tornionjokivarressa, Tenojokilaaksossa, Varangin niemimaalla sekä vanhempiensa pihalla.

Elämää maan tasolla

Etäällä rakennetuista tiloista kesäyön omassa langattomassa verkossa.

– Puhdas ilma vahvisti ja äänimaailmat herkistivät. Kaipaan samaa kokemusta, ehkä jotain enempääkin, kertoo Katariina.Tänä suvena hänellä on aikomuksenaan elää teltassa niin pitkään kuin mahdollista. – Kaivaudun iltaisin raittiiseen tunneliin odottamaan pussini reagoimista ruumiinlämpööni. Ennätysunet on torkahdettu syyssateella 2005 Saanatunturilla. 15 tuntia teltan suojissa koivikossa.Lapsuuden kesäyöt ja päivät siskon kanssa kotipihan teltassa tuovat muistoja teltan päälle asetellusta isosta muovista, johon sadepisarat ropisivat äänekkäästi.

– Sisään pyrki mukanamme heinää sekä erilaisia ötököitä, jotka löysivät myös omatoimisesti kaikki halpateltan luonnolliset reiät sisäänkäynneikseen.Reilusti yli kaksikymppisenä Katariina vietti ensimmäisenä yönsä laavulla Nuuksion kansallispuistossa.

– Rapsakka syysyö metsässä oli kaunis kokemus, jonka veroista olen sittemmin hakenut. Viime talvena nukuin havupedillä Pohjois-Karajalassa. Yöllä heräsin rauhallisten hiutaleiden leijailuun päälleni. Tunsin olevani pieni ja turvassa.Ilveksen-ja karhunjäljet viitoittivat aamukävelyä.

– En ole koskaan osannut pelätä luonnossa.Ihmisten rakentamissa tiloissa nukkuminen on tuntunut monta kertaa pelottavammalta ja rauhattomammalta. Usein uni pitää mahduttaa rakoon iltauutisten ja herätyskellon välissä. Se on aikataulutettu, kesytetty ja taltutettu.

Se ei virtaa.

Uudisrakentaja

Viime kesänä rovaniemeläinen luokanopettaja Markus Heinämäki (36) vietti perheensä kanssa leirielämää oikein urakalla. Markus, Leena-vaimo ja 4 -vuotias Lauri sekä perheen lemmikki Hopi-koira asuivat juhannuksesta lokakuun ensilumille kahdessa tunneliteltassa ladossa. Saunana oli kasvihuonetta muistuttanut rakennelma joen rannassa.

Miksi?

– Ostimme Sinetästä tilan, johon aloimme rakentaa kotia. Emme halunneet jäädä kahden asunnon loukkuun, joten myimme asuntomme Rovaniemeltä ja muutimme telttoihin tilalla olleeseen 40 neliön latoon, Markus Heinämäki kertoo.

Arkirutiinit saatiin toimimaan hyvin Lapin sodan jälkeisten tunnelmien kaltaisissa olosuhteissa -uudisrakentamisen hengessä.

– Ajattelin paljon niitä ihmisiä, jotka palasivat tuhottuun kaupunkiin ja elivät yksinkertaisesti ja niukasti. Monen asuinpaikkana oli rakennusvaiheessa kellari.

Ikänsä retkeilyä ja pitkiä vaelluksia harrastaneelle miehelle teltassa asuminen oli tuttua ja koko perhe sopeutui pelkistettyihin ja muuttuneisiin asumisolosuhteisiin hyvin.

Kun syksy sitten koitti ja pakkanen alkoi purra maisemaa ei kömpiminen lämpimästä makuupussista ulos maailmaan aina houkutellut. Lumi satoi saunan katolle ja löylyssä tippasi niskaan jääkylmää vettä. Joen rannat olivat jääriitteessä.

– Silloin tuli hetkellisiä ajatuksia siitä, että mihin oikeastaan on ryhtynyt. Mutta. Kokemus on kaiken kaikkiaan jäänyt plussan puolelle ja antanut uutta perspektiiviä elämään.

Kaiken tavaranpaljouden keskellä askeettisuuden ihannointi voimistuu.

– Elämä pelkistyi ihanalla tavalla tärkeisiin perusasioihin. Elämässä on paljon mukavan kulttuurin tuomaa henkistä rasitetta. Irtautuessaan näkee selvemmin- myös sen kaiken turhan, jota kannamme mukanamme.

Kesäyön ääniä Markus ei juurikaan kuullut.- Kaikki ajatukset ja voimavarani olivat suuntautuneet talonrakentamiseen. Teltta oli paikka missä sai oikaista itsensä ja kerätä voimia. Hyvin sinne simahti.

Hän kuvailee vaellusretkien olevan enemmänkin aistien avaamista varten. Koko elämä pitää saada sopimaan yhteen rinkkaan.- Hyvät tervastulet syyspimeässä, punertavat männyt nuotion loisteessa. Elinpiiri tiivistyy, eikä Brysselin sormi ulotu.

Perheen telttakesä oli erilainen kokemus – tietoinen valinta.

Kesämökin korvike

Pirjo Kauvosaaren (46) kotipihalla Ylitorniolla on aina kesäisin kaksi kupolitelttaa viiden metrin päässä talosta. Molempiin on sijattu petit ja toiseen myös vedetty roikalla sähkö.

– Neljä naista talossa, mie ja kolme tyttöä. 9- vuotiaat kaksostytöt ja heidän 15-vuotias isosiskonsa, joka tarvii sähköä mesettämiseen.Systeemi korvaa perheelle kesämökin ja kaikki on lähellä, sekä vessa että jääkaappi.

– Lisäksi pihani vaatii niin paljon hoitoa, etten voisi kuvitellakaan hoitavani vielä mökkiäkin. Vähemmällä ressillä päästään näin, analysoi Pirjo.

Teltassa jonkinasteisesta unettomuudesta kärsivä äiti ja toimistosihteeri myös nukkuu ja hyvin.

– Kuuntelen luonnon ääniä, hengitän raikasta ilmaa. Nukun ruisrääkkien ja västäräkkien ääniin ja samoihin ääniin herään.Teltta on myös paikka, jossa voi rauhassa ottaa päiväunet, lukea tai muuten vain olla yksin rauhassa.Ja mikä parasta.- Ei ole huolta petien sijaamisista. Vetää vain teltan vetskarit kiinni, huushollikin pysyy järjestyksessä.

Maahisten porot

 Nukentekijä ja yrittäjä Lea Kaulanen (46) Äkäslompolosta haaveilee kesäöiden lisäksi myös talviyöstä ulkona. Hän haluaisi nukahtaa tähtitaivas silmissään.

– Hyvällä alustalla teltassa saa paremmat unet kuin missään muualla. Tuulen, sateen, veden ja lintujen äänet luovat ympärille rauhoittavan äänimaailman.

Ilmavirtojen liikkeet tuntuvat kevyesti telttakankaan läpi. Ulkoa kuuluvat äänet toisinaan herättävät, mieli vaeltaa hetken levottomana, löytää selityksen, rauhoittuu ja uni jatkuu.

Lea on nukkunut tunturissa taivasalla ja pari kertaa teltassa myös keskellä kaupunkia, Kotkan Meripäivillä.- Myyntikojussa, jota muuten ei olisi pystynyt vartioimaan ja yöksi purkaminen olisi ollut liian työlästä.

-Nukuin hyvin festarihumusta, liikenteestä ja ilotulituksestakin huolimatta. Torjuimme kaverini kanssa varkaiden kädet, jotka teltan helmojen alta kokeilivat onneaan.

– Vaelluksella Pöyrisjärvellä laitoimme telttamme pystyyn heinittyneelle poroaidalle. Ympäristö oli mukavannäköinen. Aamuyöllä heräsin outoon ääneen ja näin telttakankaan läpi jotain sellaista, jonka tulkitsin porotokaksi. Seurasin silmilläni poronvasaa, joka söi jotain turpa maassa.

Samalla Lea tajusi, ettei poronvasa sinällään liiku, mutta sen hahmo ikään kuin liikkui hänen näkökentässään.

– Mieleeni muistuivat tarinat maahisten poroista. En kuitenkaan avannut teltan ovea, sillä ehkä näkemäni ei olisikaan ollut aamu-usvaa, vaan jotain sellaista, jota en olisi valmis kohtaamaan.- En myöskään herättänyt vieruskaveriani, sittenhän meitä olisi ollut kaksi pelkääjää yhden asemasta. Niinpä painuin makuupussiini niin syvälle kuin pääsin ja toistelin mantraa, kuin rukouksen tapaista, jonka arvelin antavan suojaa tällaisissa tapauksissa.

Muutaman tunnin jälkeen Lea heräsi ja kertoi kaverilleen kokemuksensa.- Se, mitä telttamme ympärillä aamuyöllä tosiasiassa tapahtui vai tapahtuiko mitään jäi arvoitukseksi.

Sillä tavallahan monet tarinat syntyvät: Aamuyön kokemuksina, unen ja valveen rajamailla.

 

Vauvat ulos nukkumaan

 Arkkiatri Arvo Ylppö antoi 1920-luvulla suosituksen vauvojen nukuttamisesta päiväunilleen ulkona- pakkasellakin. Perinne elää vahvana suomalaisissa lapsiperheissä.

Ylpön aikana käytäntöä perusteltiin sillä, että auringonvalo ehkäisisi riisitautia ja olisi muutenkin hyväksi terveen veren muodostumiselle.Raitis ilma oli myös käytetty lääke tuberkuloosiin ennen antibiootteja.

Vauvojen nukuttaminen ulkona on varsin suomalainen ilmiö, jota ulkomaalaiset suuresti ihmettelevät.

Pakkasrajaksi neuvolat suosittelevat -10 astetta, mutta moni vauva viedään tuutimaan ulos kovemmallakin pakkasella.

Oulun yliopiston terveystieteen maisteri Marjo Tourula tekee gradunsa pohjalta aiheesta väitöskirjaa.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *